Maahantulon erityislupa on järjestelmä, jonka avulla ulkomaalaiset voivat hakea lupaa saapua Japaniin tietyistä erityisistä syistä, kuten laittoman oleskelun jälkeen. Normaalisti tällaiset henkilöt eivät saisi saapua Japaniin tietyn ajanjakson aikana (1 vuosi, 5 vuotta, 10 vuotta tai määrittelemättömästi), mutta maahantulon erityislupaa haettaessa heille voi myönnetään lupa saapua maahan.

Lisäksi, vaikka henkilö olisi jo poistunut Japanista ja hänelle olisi määrätty poistumismääräys, jos on kulunut riittävästi aikaa ja hänellä on oleskelulupa tai viisumi (oikeusministeriön hyväksymä), hän voi hakea maahantulon erityislupaa. Jos oikeusministeri katsoo sen asianmukaiseksi, maahantulotarkastaja voi leimata maahantuloluvan.

Maahantulon erityislupauksen ehdot

Usein inhimilliset syyt, kuten Japanissa asuvan japanilaisen tai vakituisen asukkaan puolison tai lapsen läsnäolo Japanissa, voivat olla hyväksyttäviä syitä. Jos maahantulon erityislupaa pidetään tarpeellisena oikeusministerin toimesta maahantulotarkastusmenettelyn aikana, se myönnetään.

Yleensä ensimmäinen vaihe on hakea oleskeluluvan todistusta ennen maahantulon erityislupaa. Jos todistus on myönnetty, lupaa on todennäköisesti myönnettävä myös tarkastuksen jälkeen.

Väliaikainen maahantulon lupa

Jos käsittelyyn kuluu aikaa, henkilön odotetaan pysyvän lentokentän tiloissa. Väliaikaisen maahantulon lupa voi kuitenkin mahdollistaa henkilön saapumisen Japaniin odotusaikana. Tähän liittyy takuumaksu, ja väliaikaisella luvalla henkilön liikkumavapaus voi olla rajoitettu yhteen kaupunkiin tai kuntaan. Lisätietoja on alla olevissa artikloissa.

  1. Päämaahantulotarkastaja voi myöntää väliaikaisen maahantulon luvan, jos hän katsoo sen erityisen tarpeelliseksi maahantulomenettelyn aikana.
  2. Jos lupa myönnetään, päämaahantulotarkastajan on annettava hakijalle väliaikainen maahantulon lupa.
  3. Kun lupa myönnetään 1 kohdan mukaisesti, päämaahantulotarkastajan on asetettava rajoituksia hakijan asuinpaikkaan ja liikkumisalueeseen sekä muita tarpeelliseksi katsottuja ehtoja, ja hakijan on maksettava vakuus, joka ei ylitä oikeusministeriön määrittämää summaa, maan valuutassa tai ulkomaan valuutassa.
  4. Edellä mainittu vakuus on palautettava, kun hakija on saanut maahantulon leiman 7 momentin 7 kohdan tai 8 momentin 4 kohdan nojalla, tai kun hakijalle on määrätty poistumaan maasta 10 tai 11 artiklan nojalla.
  5. Jos päämaahantulotarkastaja epäilee, että 1 kohdan mukaisesti luvan saanut henkilö rikkoo 3 kohdassa asetettuja ehtoja tai pakenee tai ei vastaa kutsuun ilman pätevää syytä, hän voi takavarikoida koko tai osan takuusta 4 kohdan mukaisesti.
  6. Jos päämaahantulotarkastaja katsoo, että 1 kohdan mukaisesti lupaa saanut henkilö saattaa paeta, hän voi antaa pidätysmääräyksen ja käskyttää maahanmuuttoviranomaiset ottamaan kyseisen henkilön kiinni.
  7. Edellisen kappaleen määräysten mukaiseen säilöönottoon sovelletaan soveltuvin osin 40 artiklan - 42 artiklan 1 kohdan määräyksiä. Tässä tapauksessa 40 artiklassa termi "edellisen artiklan 1 kohdan mukainen säilöönottomääräys" tarkoittaa "13 artiklan 6 kohdan mukaista säilöönottomääräystä" ja termi "epäilty" viittaa "edellisen artiklan 1 kohdassa tarkoitettu säilöönottomääräys." Korvataan sanat "Säilöönotetut ulkomaalaiset" ja "Epäiltyjen tosiseikkojen yhteenveto" sanoilla "säilöönottoperusteet" ja 41 artiklan 1 kohdassa ilmaisu "30 päivän kuluessa. , päätutkijaa ei pidä ottaa säilöön, jos siihen on väistämättömiä syitä." ``Jos hakija katsoo, että ongelma on olemassa, määräaikaa voidaan pidentää enintään 30 päivällä." Tämä on aika, jonka päätutkija pitää tarpeellisena. kunnes luvussa 3 säädetyt laskeutumismenettelyt on saatettu päätökseen "42 artiklan 3 kohdassa ja 42 artiklan 1 kohdassa oleva käsite "epäilty" korvataan ilmauksella "ulkomaalainen, jolle on myönnetty lupa väliaikaiseen laskeutumiseen".